Olemme ajelemassa mökiltä kotiin päin ja mies katsoo hieman masentuneena maisemia. ”Onpa jotenki synkeetä”. Minä näen ihan samanlaiset maisemat ja sateisen kelin ja vastaan ”niin on, ihanaa”. Saan hämmentyneen katseen, jossa on ehkä hieman jopa närkästyneisyyttä.

Etkö ole keittoihmisiä? En oikein minäkään, mutta ajoittain keittoruoka maistuu erityisen hyvältä. Varsinkin kylminä syys- ja talvi-iltoina.

Olisi kiva pystyä antamaan vastaus elämän tarkoitukselle. Jos en kuitenkaan kurottele korkeammalle kuin yletyn (mikä ei minun pituudellani ole kovin ylös 😏), niin taidan tyytyä kertomaan siitä, mikä on minun elämäni suola. Tai ei pelkkä suola, vaan kaikki muutkin mausteet. Ehkä juuri se saattaakin olla elämän tarkoitus; kaikki mitkä tekevät elämästä maukkaan!